Keittiön pöytä, mikroaaltouunin päällys ja tiskipöydän reuna täyttyvät lukemattomista lehdistä. Vaatekaappiin taas kerääntyy sukkia, joissa on reikä. Ongelma ei ole iso, mutta säännöllisin väliajoin se alkaa häiritä.

Tulee mieleen kolme vaihtoehtoa.

1. Vien lehtinipun paperinkeräykseen ja heitän reiälliset sukat pois. 2. Heitän sukat pois, mutta ensin käytän niitä kengänkiillotukseen, lattian pyyhkimiseen tai muuhun puhdistukseen. 3. Vien lehdet ja sukat mökkikäyttöön. 4. Luen lehdet ja parsin sukat.

Ensimmäisen vaihtoehdon tyrmään heti. Kakkosajatuksen hylkään, kun avaan siivouskomeron laittaakseni sukat odottamaan rätinkäyttötarvetta. Siellä on jo yksi laatikollinen reikäisiä sukkia, toinen ratkenneita t-paitoja ja kolmas muita loppuunkuluneita vaatteita. Muistan myös, että kesäpaikan eteinen on täynnä mökkivaatteiksi rahdattuja asusteita, joita ei milloinkaan siellä käytetä. Ja lehtiä, joita kukaan ei koskaan lue.

Sukan parsimiseen tarvitaan neula, lankaa ja hetki aikaa. Neula ja lanka yleensä löytyvät helposti, mutta ajan kanssa tekee tiukkaa. Aina löytyy parempaa käyttöä sille viisiminuuttiselle, joka puuhaan menisi. Lehdenluvun kanssa on vähän sama homma, vaikka siinä pärjääkin ilman ompelutarvikkeita.

Pidän itseni kanssa aivomyrskyn ja löydän ratkaisun kolmessa minuutissa. Päätän myydä henkilöautomme.

Vaimoni mykistyy ideointikykyni edessä. Hän ei sano sanaakaan, kun automme uusi omistaja lunastaa kulkuneuvomme loppuvelan ja latoo vähän käteistä kouraani.
Käteisellä ostan kuukausilipun junaan. Työmatkalle otan mukaan 47 lukematonta lehteä, 23 reikäistä sukkaa, neulan ja lankaa.

Ensimmäisen viikon työmatkoilla saan luetuksi lehdet, toisella parsituksi sukat. Ehkä kolmannella viikolla löydän niille parit, jos nostan koko vaatekaapin viereeni junaan. Niin ja kun junassa on tietokoneita varten töpselipaikkoja, niin voisin myös ottaa ne risat t-paidat ja sähköompelukoneen…

Pakina on julkaistu aiemmin Yhteishyvä-lehden numerossa 3/2010.