Nopeasti vaihtuvissa kevätsäissä saatamme saman päivän aikana käyttää puoli-, talvi- lenkki- ja hiihtokenkiä sekä kumisaappaita. Lisäksi postin noutamista varten tarvitaan vanhat sandaalit. Niinpä nelihenkisen perheemme tuulikaapissa on tällä hetkellä 22 paria kenkiä.

Koska sieltä löytyy myös kahdeksan pipoa, seitsemän lippalakkia, kymmenen paria hanskoja ja rukkasia, viisi lapasta, yhdet lastenvaunut ja yksi varastointia odottava joulukuusenjalka, tuulikaappimme on juuri nyt energiatehokkaimmillaan. Se estää lämmön karkaamisen täydellisesti, sillä ulko-ovea ei pysty käyttämään.

Paitsi silloin, kun tuttavaperhe soittaa ovikelloa ja tulee kylään. Kun joku meistä on taiteillut lukon auki, vierailijat astuvat taloon, pysähtyvät kahden neliömetrin tuulikaappiimme ja riisuvat omat jalkineensa ja päällystakkinsa.

Päätän käynnistää remontin. Alkajaisiksi poistan tuulikaapista sisäseinät ja oven. Myös keittiön toinen seinä joutaa mennä, koska näin eteisen naulakosta voi tehdä niin leveän, että siihen saa sopimaan oman väen ja muutaman ystävän ulkovaatteet. Kevään keikkuen tulevissa ilmoissa siis henkareita kuudellekymmenenelle takille.

Seuraavaksi irrotan toisen kerroksen makuuhuoneista komerot ja sijoitan ne alakerran olohuoneeseen. Niihin asetan villapaidat ja -sukat, välihousut, urheiluvaatteet, uima-asut ja hellehatut. Eipä tarvitse ravata portaissa, jos kausiasusteiden tarve yllättää. Näin muutan alakerran tuulikaapin, eteisen, olohuoneen ja keittiön Suomen ankarissa oloissa asuvan lapsiperheen käteväksi pohjaratkaisuksi: tuulikaappi ja keittokomero, 45 neliötä.

Tässä vaiheessa juolahtaa mieleeni, että mahdoinkohan poistaa kantavia seiniä. Ja mitähän vuokra-asuntomme omistaja tästä sanoo? Onneksi herään ja huomaan, että kaikki onkin ollut vain unta. Poistun töihin yläkerran ikkunan kautta nuoratikkaita myöten. Aloitan tuulikaappiremontin jälleen ensi vuoden keväällä, jos satun mahtumaan sen lähelle.

Pakina on aiemmin julkaistu Yhteishyvä-lehdessä 4/2010.