Viime perjantaina tapahtui sitten se vääjäämätön: takarengas otti ja meni särki tai vain kului vanhuuttaan tyhjäksi. Erinomainen ajoitus sikäli, että se oli viimeinen päivä ennen lomaani, joten jouduin ainoastaan taluttamaan pyörän töistä kotiin.

Muutenhan tämä satulaongelmainen pyörä oli käytössäni siitä asti kun sen sain. Nyt se kyllä oli jo alkanut muutenkin hajota käsiin ja jalkoihin. Ne pidikkeet, missä kädet tangolla lepäävät, olivat jo hyvin risoja ja liukuivat pois paikoiltaan.

Aluksi hyvin toimineet vaihteet alkoivat myös ronata ja menivät kiusallisesti pois paikoiltaan ylämäissä, jolloin syntyvä pompahdus vastaavasti nytkäytti puoli-irtonaista satulaa, joka muuten rauhallisessa ajossa yleensä pysyi kohtuullisesti aloillaan.

Eturengaskin, joka näytti sinänsä – as such – hyväpintaiselta oli jotenkin omituisen viutilolla keskiuralla varustettu ja aiheutti hieman erikoisia väristyksiä varsinkin osuessaan pyörätielle maalattuihin merkkeihin tai viivoihin ja myös katukivetyksellä.

Päätin sitten luopua kokonaan tästä minua kolmekymmentä päivää lähes moitteettomasti palvelleesta kolmivaihteisesta Nopsa Picnicistä, joka kyllä ylitti odotukset moninkertaisesti, kun alkuperäinen odotus oli, että se kestää ja sillä voi ajaa vain roskalavan ääreltä lähimmälle metroasemalle asti.

Testissä:

Nopsa Picnic, kolmivaihteinen naistenpyörä, 28”
Löytyi kevätsiivouksen jälkeen taloyhtiön roskalavalta Itä-Helsingistä
Käyttöikä renkaiden pumppauksen jälkeen: kuusi viikkoa eli työmatkoilla 30 työpäivää, noin 300 kilometriä
Kiitämme:
+ edulliset kilometrit
+ alkuun hyvin toimineet vaihteet
+ pirteänä säilynyt punainen alkuperäisväri
Moitimme:
– satulan loppuunkulunut kiinnityspultti, minkä vuoksi satulaa ei saanut täysin kireälle, vaan se heilui eteen- ja taaksepäin
– ohjaustangon tuppien liukuminen
– tarvetta aikaa vievään huoltoon (satula, satulaputki ja kiinnityspultti, uudet etu- ja takarenkaat sisärenkaineen, uudet tupit ohjaustankoon, vaihteiston säätö