Roskakatos

Joku roskakatoksessamme asioinut oli tänään miltei osannut litistää pahvilaatikkonsa. Pienellä skarppaamisella hän saattaisi onnistua jopa niiden kierrätyksessä.

Hyvä, että joku edes joskus edes vähän litistää pahvilaatikoitaan.

Usein ei meillä päin sellaista näe, että joku olisi litistänyt pahvilaatikkonsa. Jos talomme asukas on oikein valistunut, hän vaivautuu keräämään yhteen isompaan pahvilaatikkoon muutamia pienempiä pakkauksia ja pari maitotölkkiä, ja sitten kumoaa tämän kasan kierrätyspahvin joukkoon.

Niinpä pahvisäiliö on useimmiten täynnä tai täyttymäisillään. Ja niinpä minä itse toisinaan puran noita laatikkokasoja, litistän laatikot yksitellen ja hypin lopuksi tasajalkaa keräyspahvilaatikossa, jotta saisin sen sisällön tiiviimmäksi.

Niinpä riemuni olikin valtava, kun havaitsin, että jossain päin taloyhtiötämme majailee asukas, joka on kyennyt litistämään laatikkonsa aivan itse. Ei tosin aivan kaikkia laatikoitaan, mutta ainakin muutaman.

Kun kävelin roskakatokselta kotiovelle päin, minusta tuntui silti, että jokin ei ollut kohdallaan. Tunteeni oli niin voimakas, että palasin takaisin jätehuoneeseen tarkistamaan asiaa.

Asukas oli tuonut roskakatokseen yhden kokonaisen pahvilaatikon, jonka sisällä oli vähän irtopahveja. Hän oli kuitenkin lisäksi nähnyt vaivaa ja litistänyt muutaman ison pahvilaatikon siistiksi läjäksi. Hieno homma sinänsä, mutta hän oli kruunannut vaivannäkönsä työntämällä kaikki palauttamansa pahvit sekajäteastiaan.

En siirtänyt niitä oikealle paikalleen. Lääkitykseni taitaa olla vihdoin kohdallaan.