Viime perjantaina tapahtui sitten se vääjäämätön: takarengas otti ja meni särki tai vain kului vanhuuttaan tyhjäksi. Erinomainen ajoitus sikäli, että se oli viimeinen päivä ennen lomaani, joten jouduin ainoastaan taluttamaan pyörän töistä kotiin.
Varaston lamppu piti vaihtaa. Autotalli täytyi siivota. Kuluneet asusteet odottivat karsimista vaatekaapissa. Ja työpöydälle oli kerääntynyt röykkiö papereita, jotka kaipasivat selvittämistä.
“Mitä yhteistä on pyykinpesukoneella, sängyllä, pakettiauton ovella, jalkalampulla, puhjenneella nastarenkaalla ja viiden litran kanisterilla, joka on täynnä käytettyä paistinrasvaa? Aivan oikein, ne kaikki voi löytää taloyhtiömme roskakatoksesta”, aloitan puheeni tuoreelle ylioppilaalle.
Nopeasti vaihtuvissa kevätsäissä saatamme saman päivän aikana käyttää puoli-, talvi- lenkki- ja hiihtokenkiä sekä kumisaappaita. Lisäksi postin noutamista varten tarvitaan vanhat sandaalit. Niinpä nelihenkisen perheemme tuulikaapissa on tällä hetkellä 22 paria kenkiä.
Joka vuosi sadat miehet ja naiset vaihtavat tuhansia liikennemerkkejä, jotta talvinopeusrajoitukset saadaan näkyviin. Helmikuuhun mennessä ehdin itse muodostaa asiasta kokemusperäisen mielipiteeni: oma talvinopeuteni on paljon pienempi kuin laki sallii.